Sukseilua...

Koska edelleenkään uutta lunta ei ole tiedossa, päätimme lähteä isolla porukalla hölmöilemään rinteeseen, vaihdoimme siis Aksun kanssa kämppistemme kanssa laudat suksiin. Matt laski kuulemma vasta toista kertaansa laudalla, mutta silti pikkuhyppyrit menivät kuin vanhalta tekijältä. Lasku kun on verissä niin ei sillä näytä olevan merkitystä vaikka vuorelta tultaisi rattistigalla alas. Suksilla laskeminen tuntui monen vuoden jälkeen hauskalta vaikka kaiken vähäisenkin katu-uskottavuuden olikin voinut samantien haudata syvälle hankeen. Painavat sukset tuntuivat lähinnä kahdelta katujyrältä joilla pystyi tosin laskemaan kovaa, tekniikka rajoittui käytännössä Mikko Alatalon kappeleeseen "taikanappi" mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli sitäkin enemmän, myönnän, että itsekin sain kokea rypemisen riemut hoidetulla rinteellä ja sen ihanan tunteen kun joku ystävällinen naishenkilö tuo ylämäkeen jääneet romut. Aksun viikset ovat karkottaneet nämäkin auttajat ja hän sai luvan hakea rytkynsä aivan itse. Lisäksi Aksun extreme-tempauksen jälkeen sankari löysi itsensä kuusen alta metiköstä, kamat levinneenä pitkin lepikkoa ja etsiskellen hajonneen siteen osia hangesta. Sukset eivät menneet ristiin missään muodossa mutta sillöin tällöin laskiessa tahtoivat ne mennä eri suuntiin, jäisillä pätkillä ne purivat ihan eri tavalla kuin lauta, laskutekniikkamme muistutti tosin lähinnä pyryharakkaa mutta alas silti päästiin - ja vauhdilla. Joka tapauksessa, isolla porukalla laskissa, hymy huulessa ja pilke silmäkulmassa auringon paistaessa ei paljoa oloonsa olisi voinut olla tyytyväisempi...

Kylään laskettuamme lähdimme metsästämään illallistarpeita, sillä tapanamme on, että joka sunnuntai kaksi henkilöä loihtii aterian ja se nautitaan ilman kiirettä ja koko porukan läsnäollessa. Päätimme siis mäsäyttää kunnon itsetehdyt lihapullat - noin puoli kiloa pullia per saukko ja päälle ison ämpärin perunamuussia ja soossia - teki kauppansa.

Seuraavaksi tyylinäytteet molemmillta