Lämpötila -24 ja Kia tekee kuolemaa...Whitehorsessa vietetyn yön jälkeen suuntasimme kohti pohjoista. Whitehorse on siis Yukonin pääkaupunki ja noin 23 tuhannen asukkaan kylä joka vastaa melkoista metropolia sillä osavaltiossa on yhteensä noin 34 tuhatta sälliä, erämaata siis riittää... Kuulimme että Whitehorse on aikanaan ollut isokin bilekaupunki ja pääkadulla on ollut jopa 12 saluunaa mutta uusi laki vaatii kaikilta kapakoilta majoituspaikkoja joten määrä on supistunut kolmeen. Ne jotka haluavat tutustua kaupunkiin kesällä, kerrottakoon että Frankfurtista järjestetään silloin kaksi suoraa lentoa Whitehorseen... Kävin kylällä myös kyselemässä uutta puhelinta rikkoutuneen tilalle mutta ainoa vaihtoehto ilman kytkysopimusta olisi ollut 700 taalaa maksava luuri jonka merkkiä ei tämä vanha Soneran myyjä ole koskaan kuullutkaan, joten jos jollain tulee asiaa meikäläiselle niin laitelkaa mailia (tolvanen@hotmail.com)
Ylitimme rajan hyvissä ajoin ja pysähdyimme Tok-nimisessä kylässä syömässä aidot amerikan överihampurilaiset josta jatkoimme kohti Valdezia. Tokin jälkeen tuli ensimmäinen lumimyräkkä ja seuraavan kylän huoltoasemalle selvittyämme paikalliset ihmettelivät huuli pyöreänä että olemmeko tosiaan tulleet rajalta :D Huoltoaseman jälkeen lumisade yltyi, mutta selvisimme onneksi kuin ihmeen kaupalla perille, tuuriakin oli mukana sillä näimme varmaan Alaskan isoimman hirven matkalla vähän turhankin läheltä ja ajokeli oli sen verran surkea että saimme myöhemmin kuulla että tie oli katkaistu huonon kelin takia. Itse ajoimme kuitenkin suoraan hotellin pihaan jossa Kia sanoi sopimuksen irtiin ja jäi siihen kiinni. Tässä vaiheessa kuitenkin matkasta selviytyminen nauratti niin paljon että kahden metrin työntäminen ei tuntunut missään, jopa poliisi tuli ihmettelemään nakkikattilaamme touhutessamme sitä paremmin parkkiruutuun.. Hyökkäsimme hotellin baariin jossa oli jo täysi meno päällä, ja kysyimme vapaata huonetta. Saimmekin sellaisen ja kohta tuli kaksi noin 60-vuotiasta pienessä pöhnässä olevaa mainarinrouvaa laittelemaan huonettamme kuntoon. Huone ei ole paha, noin 15 taalaa/ukko/yö. Tunnelma baarissa oli aluksi sama kuin Taljakka-pubiin olisi mennyt Lemillä, paikalliset katsoivat vielä pidempään kuin inuiitit Whitehorsessa mutta kaikki ovat olleet hemmetin mukavia ja juttua syntyi heti paikallisten kanssa. Muut saivat vielä naurut päälle kun meikäläistä jopa luultiin sellaiseksi, suomalainen on siis Alaskassa kuin kotonaan, lisäksi toinen näistä aiemmin puhutuista mainarinrouvista taisi iskeä silmänsä Alexiin, mutta kysyntä ei tällä kertaa kohdannut tarjontaa... :D
Valdezin turskapurkkejaKylässä ei siis ole hiihtokeskusta ja nyppylöille kulku tapahtuu yleisimmin kopterilla tai kissalla, tänään tiedustelimme paikallisilta tulevista meiningeistä ja seuraavan kolmen päivän ohjelma tulee olemaan sellainen että yksi päivä kuluu kissahiihdossa, yksi helikopterin kyydissä ja yksi päivä kulutetaan turskanpyyntiin merellä... Ei paskempi viikonloppu, vai mitä?
Käytiin vähän shoppailemassakin, mainittakoon että US on huomattavasti halvempi kuin naapurimaansa. Paikallinen myyjämme, noin 140-senttinen nuori naikkonen on muuten ampunut karhunkin ja esitteli meille tällaista taskukokoista vehjettä joka on kyseiseen harrastukseen soveltuva lyhyiltä etäisyyksiltä... Aika vapaamielisiä tuntuvat olevan näitten leikkikalujen kanssa. Tiivistettynä, olemme siis löytäneet miehisen paratiisin keskeltä ei mitään.
Täällä tulen todennäköisesti elämään eläkepäiväni...
Nyt ollaan varauduttu kun se hirvi tulee seuraavan kerran
