lauantai 28. maaliskuuta 2009

Fissilen valloitus

Kelien ja lumikinosten tasaannuttua lähdimme perjantaina suunnistamaan kohti viimeistä rykäisyä eli Fissile Peakia. Kävimme edellisenä iltana hakemassa makuupussit valmiiksi Escape Routelta, jossa ilmeni, että heillä on niitä vain kaksi, mikä oli reissun ainoa pettymys sillä Matt ja hänen veljensä Benny olivat lähdössä mukaan, mutta nyt suomipojat saivat tyytyä toistensa seuraan.
Reissua edeltävänä iltana pakkasimme reput, ja kävimme ajoissa nukkumaan. Aamulla aikainen herätys klo: 6.00 aamupala naamariin ja perusjuttujen tsekkaus kuten säätiedotus, lumitilanneraportti ja vyörytiedote. Mitään hälyyttävää ei ollut tiedossa joten ei muuta kun ukot hisseille ja Whistlerin kondoolilla ylös. Kävimme vielä Sepossa aamukahvilla, ennen kuin lähdimme matkaan.
Reitti hudille oli vanha tuttu Flute-Oboe-Cowboy-Fissile. Torstai meni Cowboylla, sillä siellä ei oltu paljoakaan laskettu ja sai valita linjat oman mielen mukaan. Tämän jälkeen haikkasimme noin puoli tuntia hudille. Heti ensimmäiseksi nälkäiset kulkijat tarvitsivat ruokaa ja lämmitimme purkkikeittoa... NAM! No ei se niin hyvää ollut, mutta lämmintä kuitenkin.

Tässä videopätkää Hudilta...





Mikko oli raahannut mukanaan oikein afterskioluset. Olusien jälkeen kävimme ajoissa nukkumaan. Vuokraamamme makuupussit olivat suoraan sanoen surkeat, mutta salaisena aseena toimi kiehuvalla vedellä täytetty retkipullo, jonka heitin makuupussin jalkopäähän lisäksi kaikki vaatteet päälle mitä mukana oli. Yö meni kohtuumukavasti. Retkipullon kylmettyä heräilin siinä tunnin välein, mutta kuitenkin sain nukuttua ihan mukavasti.
Tarkoitus oli ottaa aikainen startti ja haikata huipulle katsomaan auringonnousua. Kello soi 4.00 kuuntelimme tuulen ulvontaa, joka ei todellakaan ollut säätiedotuksessa mainittua 20 km/h vaan noin 70 km/h, joten tuolla tuulella ei huipulle ole mitään asiaa. Pakkastakin oli noin -14 c. Jouduimme siis odottamaan tuulen laantumista.
Noin kello 8.00 tuuli oli laantunut mukavasti, ilma noin -10 harmiksemme ilma oli pilvinen, joka tapauksessa voimme aloittaa Fissilen valloituksen virkistävän yön jälkeen.

Matkaan lähdettiin intoa täynnä kuin ilmapallot



Haiki huipulle kesti noin 2,5 tuntia, mutta oli todellakin sen väärti.
Tässä kuvaa matkan varrelta



Fissile Peakin eteläpäästä löysimme Overload Glasierin reunan. Eli noin 10 metriä korkea jääseinä. Sikäli vaikuttava näky, koska jää on noin 10 000 vuotta vanhaa




Eihän meille pelkkä Fissile Peak riittänyt vaan jatkoimme matkaa Fissilen viereiselle huipulle Whirlwind Peakille, josta pääsemme laskemaan koko pitkän matkan takaisin hudille.

Tässä pätkiä laskusta






Takisin hudille noin kello 13.30 ja päivällisen tekoon.. Makaronia juustokastikkeessa... NAM! No eihän sekään niin hyvää ollut mutta lämmintä kuitenkin. Hudilla keitettiin vielä teetä lämmikkeeksi ja hämmästeltiin ja turistiin vähän aikaa. Kesken keittosessioiden oven avasi yllättäen hauska ruotsalaissälli joka isossa vihreässä pipossaan muistutti lähinnä menninkäistä, kaveri tuli vaan katsastamaan mökin ja tiedusteli turvallisia reittejä, sillä hän oli yksin liikkeellä.

Sitten lähdimme paluumatkalle joka kulki reittiä Cowboy-Singing Pass-Village.
Kylällä olimme kello 19.00 Kävimme palauttamassa pussit ja suuntasimme kämpille ruoan laittoon ja voin kertoa että uni maittoi tämän reissun jälkeen.

Kokonaisuudessaan todella hieno reissu. Mikäli vain mahdollista niin kannattaa mennä Fissilelle kirkkaalla kelillä, sillä nyt emme paljoakaan nähneet huipulla. Hudia voin suositella, pitää tuulen loitolla ja on oikein mukava paikka yöpyä, mitä nyt muutama hiiri nähtiin.. pikkujuttuja. Fissileltä laskuja löytyy joka makuun niin 55 asteisesta HC seinästä aina todella nautinnollisiin ja pitkiin laskuihin. Joten voin suositella.. Mikäli yöpyy useamman yön, on enemmän kuin mielenkiintoista jatkaa matkaa Fissilen ja Whirlwindin itäpuolelle jonne levittäytyy suuri Overlord Glacier ja tämän jälkeen Overlord mountain.

Jälleen Whistlerissä

No niin, tekniset ongelmat on nyt voitettu ja tämäkin teksti saatiin ulos parin päivän viiveellä...

Roadtrippimme aikana Whistlerissä on dumpannut lunta oikein mukavasti ja dumppasi vielä koko viikon paluumme jälkeen. Hyvää lunta löytyi rinnealueen sisältäkin, eikä bäkkäreille ollut asiaa, koska vyöryriski on ollut niin suuri. Muun muassa Fissilellä, jonne pyrimme vielä menemään, oli tullut kolmannen asteen vyöry alas. Muutenkin rytinää on ollut, mutta nyt tilanne alkaa rauhoittua ja voimme suunnitella Fissilen valloittamista.

Dumpin aikana höhläilimme ympäri rinnealuetta. Heti tiistaina olin ensimmäisten joukossa Harmonylla ja Symphonylla, jossa riitti hyviä linjoja kaikille. Loppuviikon laskimme pääasiassa Mattin mukana, koska hän tiesi paljon hyviä mestoja Horstmanin- ja Blackcombin jäätiköiden läheltä. Lisäksi mahtavia metsä pätkiä Crystal Ridgeltä. Hauskaa oli ja sehän on pääasia



Tässä Mikon tyylinäyte... tyynystä yli.


Dumpin laannuttua odotimme yhden päivän ja suuntasimme vanhoille tutuille pelipaikoille Bodyback bowlille ja Circle glasierin ympäristöön. Ai että on mukava jälleen laittaa lumikengät jalkaan ja lähteä takamaastoon. Seurueeseemme liittyi Matt ja hänen veli. Sää oli melko hyvä bäkkäri toiuhuihin tosin iltapäivällä pilvistyi ja tuprutti pikkaisen lunta ja näin ollen näkyvyys hieman heikkeni.

Perässämme samoille paikoille saapui kolmen ruotsalaisen seurue, jotka suunnilleen juoksivat Bodyback bowlin viereisille älyttömän jyrkille Finger shooteille. Näin kaverit pyyhkäsivät melko tiukat linjat... Matt katsoi vierestä ja totesi "Cool!", otti sukset ja paineli viereiselle, ihan älyttömälle seinälle..Pitäähän aina pistää ruotsalaisia paremmaksi... Jyrkin pätkä mitä olen täällä nähnyt. Mikon kanssa pakkasimme kamat valmiiksi, jotta ehdimme nopeasti hätiin jos Mattille jotain sattuu.. Kuitenkin Matt veti pätkän ja tuuletti mennessään.. kova jätkä!



Tässä Mattin menoa finger shootilla..

Mikon ja Mattin veljen kanssa tyydyttiin nautiskelemaan vanhoja tuttuja pätkiä Circlellä. Takaisin rinnealueelle laskimme Bodyback bowlia pitkin, joka oli muuten kerrankin tosi hyvällä lumella.
Tällaisia päiviä täällä on pidellyt...