Huh huh.. taas on niin paljon juttua ettei tiedä mistä alottaisi.
Alkuviikon dumppasi mukavasti kolmena päivänä ja torstaina saatin kerrankin kaikki kämpästä liikenteeseen ja heti aamusta parhaille pelipaikoille. Suuntasimme Blackcombille, koska ajattelimme sen olevan hiljaisempi kuin Whistlerin puolen, lisäksi kaikki Fresh Tracks-aamiaisella käyneet mellastavat Whistlerissä. Ihan onnistunut valinta.
Tarkoituksena oli koluta rinnealueen reunoilta hyviä lumia, koska näin äkkiä dumpin jälkeen ei uskalla lähteä bäkkäreille meuhkaamaan, Näin teimme ja saimme maistaa jälleen sitä parasta.. koskematonta uutta lunta... Porukka tietysti erkaantui omille teilleen, Mikko jäi koluamaan Seventh heavenin puutereita koko päiväksi ja itse lähdin Mattin ja hänen kaverin Voicen matkaan. Heti kun Seventh heavenin hissi avattiin olimme kärppänä paikalla... niin kuin moni muukin.. mutta lunta riitti kaikille innokkaille.
Kun "helpot" paikat oli koluttu teimme noin tunnin haikin Seventh heavenin lähimaastoon ja saimmekin aivan mahtavat pätkät.
Tässä sitä tullaan... mahtavaa metsä pätkää...

Ensin vääntää Matti ja sitten vääntää meitsi
Lopuksi heilahdimme Blackombin jäätikölle vetämään muutaman hyvän siivun, muun muassa "Ladies First"-niminen siivu...
Ihan täysi päivä.
Perjantaina
Sininen taivas, pikku pakkanen ja Oboella hyvää lunta. Mikon kanssa lähdettiin aamutuimaan etenemään Oboelle, samalla kun Matt ja Tony suuntasivat Hyppyrille jonka rakensimme noin viikko sitten. Porukkaa oli liikkeellä muitakin, mutta hyvää lunta löytyy aina kun jaksaa etsiä.
Ensin Laskimme Fluten puolelta Alas oboe Creekkiin, josta sitten haikkasimme ylös Oboelle. Pienen hämmästelyn jälkeen, päädyimme laskemaan mukavaa treerunia takaisin Oboen pohjalle.
Mikko rankaisee kovalla kädellä Oboen metsäsiivua.
Saimme laskettua muutaman oikein mainion pätkän. Pahoittelen ettei ole enempää kuvia.. piti pitää kiirusta, että pääsi parhaille paikoille ennen muita.
Oboen huipulta oli mukava katsella kun Matt ja Tony temppuilivat hyppyrillä... Meitä kiinnosti enemmän hyvän lumen pöllyttäminen, joten passasimme hyppyritouhut tällä kertaa.
Lauantai
Viikonloput ovat kiirusta aikaa, varsinkin nyt kun on rutkasti hyvää lunta. Mattin kanssa päätimme kuitenkin sännätä aamulla muiden mukaan, mutta haikkasimme hieman pidemmälle kuin perjantaina.. eli jälleen suuntana oli Cowboy Ridge. Porukkaa ei sinne asti paljoakaan kulje edes viikonloppuna, joten saimme olla melko rauhassa ja valita linjat vapaasti oman mieltymyksen mukaan.
Reittimme kulki Flute-Oboe-Cowboy, elikä ihan normi reitti. Lähdimme tekemään haikki- / skinnausjälkeä kohti Cowboyn huippua. Olimme päässeet melkein huipulle, kun lumikenkien alta kuului pelottava "HUMPS" -ääni... Siis mitään ei tapahtunut... Ääni kertoo, että lumipeitteessä tapahtuu jotain, eli lumi on epastabiili. Varmuuden välttämiseksi kuitenkin valitsimme turvallisia reittejä puiden suojassa. Päivän aikana saimme kokea useampaan otteeseen saman äänen ja tunteen puuttomilla alueilla, joten valitsimme reitit sen mukaan... Joka tapauksessa, vaikkemme päässeet parhaita linjoja laskemaan, päivä oli mitä mainioin. Mahtavia linjoja ja turvallisesti.
Takaisin kylälle palasimme poikkeuksellisesti Singin pass- polkua pitkin, eli samaa reittiä pitkin jota haikkasimme aikanaan yötä myöten Cowboylle. Melkein koko reitin pääsi laskemaan.. Kun vauhtiin päästiin ei sitä malttanut paljoa jarrutella... näin ollen tuli loikattua muutaman puronkin yli ja laskettua juuri ja juuri laudan levyistä siltaa pitkin... Reitti oli tosiaan nopeampi kuin palata samaa reittiä kuin tulimme aamulla, mutta eihän se tietysti yhtä nautinnollinen ole...
Huomenna Sunnuntaina pidän ansaitun huilipäivän.
Yhteenvetona: Kolme aivan mahtavaa laskupäivää, sininen taivas ja hyvää lunta joka päivä.