Alaska road trip part 4

Kahden Anchoragessa vietetyn yön jälkeen oli aika suunnata kohti etelää. Alunperin tarkoituksena oli lieventää kaupungissa erämaassa tarttunutta mökkihöperyyttä mutta toisin kävi. Kaupunki selvästi elää kesäturismista ja nyt kaikkialla oli hiljaista ja osa paikoista kiinni. Keskustan putiikeista joka toinen oli joku matkamuistokoju ja pääosin niissä myytiin Kiinassa väännettyä turistikrääsää, onneksi sentään muutama kivakin paikka tästä globalisaation runtelemasta citystä löydettiin vaikka etsimisen takana se oli...

Aioimme mennä Dawson Cityyn, mutta tie sekä rajapiste olivat suljettu jenkkilän puolelta joten Woodyn (Kia-romumme) nokka kohti Whitehorsea. Dawson Cityyn olisi päässyt Whitehorsesta mutta matkaa olisi ollut 450 km sinne ja sama takaisin joten jätimme tällä kertaa väliin. Whitehorsessa hyvin nukutun yön jälkeen menimme paikalliseen Mt. Sima- nimiselle nyppylälle lieventämään reissupöhnää. Ihan hauska, yhdellä kaksipaikkaisella tuolihissillä toimiva, ehkä Myllymäki kertaa 3 kokoinen kukkula ja yksi musta tuplatimanttinen metsäpätkäkin löytyi, taisi tosin olla helpoin tuplatimantti ikinä... mutta voittaa autossa istumisen... Woody-nimi tuli muuten kyseisen kaverin mukaan joka antoi meille hinausapua reissumme alkuvaiheessa, brittien keksintö...

Neil ja Alex Mt. Simalla

Laskupäivän jälkeen pyyhälsimme vajaan tunnin ajomatkan päässä olleeseen mökkikylään yöksi. Pelkästään siellä majailu oli ystävillemme elämys sillä Lontoon herrat eivät olleet käyttäneet edes puutakkaa tai tehneet tulta ennen tätä. Kyseisen paikan rannalta löytyi myös ulkosauna joka pistettiin Aksun kanssa tulille ja houkuteltiin myös britit mukaan ihmettelemään tällaista kapistusta. Reilun 3kk saunattomuuden jälkeen oli levoton olo ja paineltiin sinne jo mittarin näyttäessä vasta 50 astetta, ensimmäisten löylyjen jälkeen Neil kysyi josko saisi jo lähteä, sillä brittilässä kuntosalin saunoissa on kuulemma 40-45 astetta eikä löylyäkään heitetä... Niinpä niin... Mielessä kävi avannonkin väsääminen mutta moottorisaha puuttui eikä kairauskaan kiinnostanut väsyneitä reissumiehiä joten tyydyimme lumikinoksessa pyörimiseen... eipä silti, hulluina ne britit meitä silti pitivät ja lämpötilan noustessa normi 80 asteeseen saivat suomipojat olla rauhassa löylyissä muiden suunnistaessa ulkoporeammeeseen, joka amerikan ihmemaassa tuntuu kyllä löytyvän joka paikasta...

Seuraavana päivänä saimme lainattua pilkkivehkeitä ja päätimme tarjota ystävillemme lisää elämyksiä viemällä heidät jäälle. Kanukeille olisi pitänyt taas sitäkin opettaa sillä tässä maassa sitä pilkitään uistelulipalla ja koukkuun laitetulla maissilla... ei helv.... eipä ollut yllätys ettei mitään saatu mutta mikäs siinä on aurinkoisella kelillä jäällä möllöttäessä...

Kairaus käynnissä
Huhuu, onko siellä kaloja?

Pilkkisessioiden jälkeen lähdimme ajamaan pikkutietä nro 37 kohti Smithersiä, seuraavaa laskupaikkaamme. Kanadassa torjutaan bensarosvoja pitämällä pumput auki vain henkilökunnan paikalla ollessa joten jännää tästäkin tuli. Bensavalon palettua 130 kilsaa löysimme kuitenkin aamukuuden aikaan aseman ja otimme parin tunnin torkut sen aukeamista odotellessamme. Tästä eteenpäin kohti Smithersin ylpeyttä Mt. Hudson Baytä, eli Myllymäki kertaa 5, 14 rinteellään. Laskupäivän jälkeen löysimme perushostellin keskustasta ja kävimme katsastamassa paikallisen afterskin, tässäkin 5500 asukkaan kylässä porukka oli mukavaa ja jutunaihetta tuli lumilautailusta peuranmetsästykseen, hauska ilta siis.

Aamupäivällä suuntasimme nokan kohti Whistleriä ja löysimmepä matkan varrelta Quesnelistä aidon brittiläisen Fish&Chips-paikan, jossa oli pakko pysähtyä. Hyvä paikka ja herkkua oli vaikka 2 viikon jälkeen rasva ja suola tulevatkin jo korvista ulos... Saavuttiin kuitenkin takaisin Whistleriin yöllä 7750 kilometrin ja noin 103 tunnin ajamisen jälkeen... Olipahan reissu jota muistella vielä pitkään...

Whistlerissä dumppaa tällä hetkellä lunta aivan järjettömästi, joten vyöryriskien ollessa korkealla ei haikkaamista esim. Fissile Peakille tarvitse tällä hetkellä suunnitella. Noh eipä se pöllömpää ole lähteä hisseilläkään ylös ja nauttia pehmeistä laskuista rinteiden läheisyydessä...
Toivottavasti ensi viikolla kelit ovat suotuisammat Fissilen valloitukseen...

Alaska roaundtrip part 3.

Voi pojat… Toivottavasti jaksatte lukea koko storyn, sillä nyt on niin paljon kerrottavaa ja avauduttavaa, ettei sitä voi kovin paljoa tiivistää...

Perjantai-iltana….

Käytiin perjantaina kyselemässä eri kattihiihto paikoista tarjouksia ja halvin oli 350 taalaa koko päivän paketti eli noin 6-7 nostoa. Sanoimme, että viimeistään maanantaina tulemme kokeilemaan. Lauantaiaamuna oli tarkoitus lähteä merelle kalastamaan. No illalla sitten menimme hotellimme Pipe Line -nimiseen pubiin ottamaan muutaman iltaoluen. Siinä iltaa istuessa ja karaokea lauleskellessa yksi paikallinen kaveri tuli jututtamaan meitä ja kyseli mitä olimme suunnitelleet tekevämme Valdezissa. Kerroimme ohjelmastamme ja kaveri tarttui tilanteeseen ja teki tarjouksen koko päivän kissahiihtopäivästä 200 taalaa lauantaina… Ei tarvinnut kovin pitkään miettiä… Kalastus vaihtui kissahiihtoon. Kaveri sanoi tulevansa hakemaan meidät hotellihuoneesta seuraavana aamuna…

Lauantai

No näinhän siinä kävi, että kaveri heilahti paikalle ja aamiaisen jälkeen lähdettiin pelipaikoille. Matkassa oli mukana myös muutama kaveri Anchoragesta, kaksi opasta kelkoilla ja kissakuski.

Tässä kuvaa kissasta…

Pikkasen on itse väsätyn oloinen vekotin…

Kissa vei ylös ja pääsimme laskemaan aivan uskomatonta, koskematonta Alaskan puuterilunta… Aivan mahtavaa… Lumi oli hyvää ja sitä riitti.Päivän aikana saimme 8 nostoa ja joka nostolla aivan mahtavia linjoja ja syvää lunta. Meno oli rentoa aamusta aina iltakuuden tienoille ja Mikko kävi vetäsemässä siivun oppaiden moottorikelkallakin. Kaikin puolin mahtava päivä… parhaat laskut tähän saakka.

Tästä elämä alamäkeen!!!

Päivän jälkeen katsottiin kun kaikki maksoivat käteisellä, eikä suomipoikien visat kelvanneet. No sovimme, että tapaamme jannut samaisessa kuppilassa kuin edellisenä iltana. Kun sitten illalla tapasimme jantterit uudelleen ja maksoimme lystistämme, rahat menivät välittömästi pitsaan ja olueen… Taisi jäädä verot maksamatta…

Käytiin aikaisin tuutumaan, että jaksetaan aamulla sitten heräillä aikaisin

Koko poppoo edustettuna

.

Mikon tyylinäytettä...

Sunnuntai

Nyt on se odotettu helihiihtopäivä… JEE!! Elikkäs ennen Valdeziin saapumista varasimme puolenpäivän paketin Alaska Backcountry Adventuresilta, johon kuuluu kolme nostoa ja lisänostoja saa lisää oman mielen mukaan.

Heti aamusta lähdimme ajelemaan kohti ABA:n toimipistettä. Perillä patrollin kanssa käytiin turvallisuus asioita läpi, jonka jälkeen olimme valmiit lähtemään ilmaan. Kopteri saapui paikalle ja äijät odottivan kyyryssä kopterin laskeutumista. maha oli perhosia täynnä ja mieli intoa täynnä kuin ilmapallo. Ei muuta kuin ukot kyytiin ja koperi ilmaan.. JIHAA!!! Aivan mahtavaa.

Hetken lentämisen jälkeen kopteri vei meidät huipulle ja lähdimme yksitellen oppaan perässä laskemaan mahtavaa leveää puuteri kenttää… Aivan uskomaton fiilis.. Voi veljet!!

Siivua laskiessamme näimme kun kopteri laskeutui laaksoon odottamaan meitä.. Voiko parempaa enää olla.

Seuraavalla nostolla matkustimme hieman edemmäs laaksoa ja kopteri pu

dotti meidät huipulle.. Tämä oli päivän nautinnollisin pätkä, ei liian loiva, vaan sopivan jyrkkä… oikea naukkis.. ja lumi.. lumi oli hyvää. Viimeinen rani oli yhtä mahtava kuin edellisetkin.

Näin sitä mennään...

Kolmannen jälkeen muutäijät olivat melko valmiita lähtemään kotimatkalle, mutta itse halusin vielä yhden kyydin huipulle. Liityin toisen porukan mukaan, jannut olivat kotoisin Pennsylveniasta ja olivat oikein rentoa sakkia. Opas katseli pitkään paikkoja kopterista ja tämän jälkeen kopteri laskeutui aivan älyttömän kapealle ridgelle.. nyt oli sitä tekemisen meninkiä… Purkautuessamme kopterista.. koko härveli huojui ja vaappui pilotin pitäessä masiinaa paikallaan… ja lasku .. voin kertoa.. parasta ikinä! Pätkä oli varmaan 50 astetta jyrkkä ja aivan mahtavalla lumella..

Nautinnollinen pätkä..

Kaikki lysti ja rahat loppuu kuitenkin aikanaan ja vetäydyimme motellin baariin

ottamaan parit afterskioluset.

Yhteenveto

Muutama ohjeistus mikäli joku miettii Valdezin reissua..

Ensinnäkin älä varaa mitään etukäteen, vaan painele ensinnä Pipe-Line kuppilaan ja jututa paikallisia.. joka toinen on jotenkin kytköksissä hiihto/lautailu hommiin, joten he tietävät mistä kannattaa mennä kyselemään heli- / kissahiihto paketeista. Helihiihdossa olisimme päässeet hieman halvemmalla , mikäli emme olisi varanneet mitään etukäteen, sillä heti hotellin naapurissa oli pulju joka tarjosi he

lihiihtoa 83 taalaa / nosto.. ja me maksoimme yli 100 taalaa… No varattu ja maksettu, joten sillä mentiin ja hyvin mentiinkin..

Kissahiihdon kannalta sama kuppila toimii mainiosti.. varmasti samat tai vaikka eri jannutt tulevat nykimään hihasta ja kyselemään kiinnostusta harrastukseen…

Valdez... Voin suositella. Aivan mahtava mesta.. oikea miesten paratiisi... kalastusta, isoja pyssyjä ja bäkkärihiihtoa parhaimmillaan…

Tätä kirjoittaessa ollaan Anchoragessa.. Meidän piti maanantaina lähteä kalalle, mutta kipparilla oli muita kiireitä, joten heilahdimme tänne.. aika mitään sanomaton paikka.. 250 tuhatta asukasta, mutta ketään ei näy missään.. Hirmu hiljainen meníninki, jopa Valdezissa oli kovempi meno.. Tie Valdezin ja Anchoragen välillä oli kuitenkin enemmän kuin näkemisen arvoinen…