Puurot naamaan ja kamat niskaan, päädyin muun porukan mukana Whistlerille ja pääsimme ottamaan muutaman hyvän rinnepätkän ennen kuin lisää porukkaa ehtii rinteisiin. Porukkaa alkoi lipua hiljakseltaa vuorelle ja ehdotin porukalle pikku haikkausta Glacier powlille. Reitti tutkittiin huolella kartasta ja lähdimme etenemään.
Loppupeleissä itse pelipaikoille haikkaus oli parempi kuin itse lasku. Lumi oli kovaa ja pooli oli yläpäästä jäinen, mutta tunnelmaan kuitenkin pääsi.
Haikkaus oli mahtava: pakkanen kiristi kasvoja, rämpimistä syvässä lumessa ja upeita maisemia. Kaikkea mitä onnistuneeseen päivään tarvitaan.
Jatkoin päivää Mattin kanssa hoidettuja rinteitä laskien. Lisäksi kävimme ottamassa oluet onnistuneelle päivälle.
Tässä kuvaa Black Tusk vuoren huipusta kuvattuna Whistlerin huipulta.