Aamulla herättyämme hieraisimme silmiämme - lunta tulee taivaan täydeltä! Porukkaa ei paljoa tarvinnut houkutella rinteeseen. Jäätikölle vievä hissi oli avattu ensimmäistä kertaa, joten pääsimme korkkaamaan parhaat palat puuterikentistä - aikaisessa kun olimme. Jäätiköllä oli pari ankkurihissiä, jotka myös avattiin ja lähdin opastamaan erästä brittiystäväämme tämän käytössä sillä seurauksella että huipulle päästyämme vedimme lipat tyylillä kohti kalliota. Kypärä ja lauta saivat oitis lisää katu-uskottavuutta uusilla arvillaan.
Emme olleet läheskään ainoita, vaan kyseisessä kohdassa nämä amerikan ihmelapset rypivät jatkuvasti.... syy tietysti vieritettiin lautailijoiden niskaan ja hissi suljettiin lautailijoilta. Muut porukasta irtautuivat takaisin alemmille rinteille, mutta emme voineet jättää ylhäällä olevaa puuterikenttää korkkaamatta joten lähdimme haikkaamaan kohti huippua. Mainittakoon, että kyseissä hissinousussa myös suksilla laskijat jatkoivat rypemistä.
Jatkoimme kiipeämistä vielä hissitasanteen jälkeen, noin 50 minuutin kuluttua saavutimme huipun ja meidät palkittiin koskemattomalla puuterilumella jota riitti polviin saakka. Pienen hengähdystauon jälkeen laitoin örinämetallin soimaan kypärän sisälle ja raivolla puuterin kimppuun! Tunne on sanoinkuvaamaton kun lauta nousee lumen päälle ja voi päästää kaiken irti mitä reisistä lähtee. Teimme vielä pari laskua jonka jälkeen takki oli niin sanotusti täysin tyhjä ja lähdimme suunnistamaan kohti hyvin ansaittua kaakaomukillista.
Gondolille saavuttuamme paikalliset Mountain Hostit jakoivat vielä ilmaista kaakaota matkajuomaksi, tätä jos mitä voi sanoa hyväksi palveluksi. Illalla pääsimme juhlistamaan kämppistemme Gavinin ja Tonyn synttäreitä, suomalaiseen tapaan tyrkkäsimme heille Finlandiapullot mieheen ja illalla lähdimme porukalla suunnistamaan kohti yökerhoa nimeltä Moe Joe. Päivä oli kuitenkin ollut sen verran rasittava, että parin paukun jälkeen oli jo pakko lähteä takaisin kämpille, vaikka baarissa olikin mukavaa.
