Höntsäilypäivä

Lauantai päivä... siis vuorilla ja kylällä paljon porukkaa, joten aivan älyttömät jonot hisseillä... Siinä sitten hämmästeltiin kymmeneen saakka, minä odottelin että saisin kenkäni takaisin Burttonilta.

Kuinka kauan voi keskää saada uudet bobot... kävin kysäisemässä kengät myyneeltä kaverilta, että miten tulee toimia kun kengät nyt hajosivat.. kaveri sanoi, että mikäli hän hoitaa homman, se kestää 4-6 viikkoa.. Tottakai sanoin ettei se nyt käy. Seuuraava vaihtoehto oli, että lähetän kengät Burttonille itse ja mikäli lähetän ne UPS:n kautta, saan kengät takaisin viikossa.. Nyt kengät ovat olleet kaksi viikkoa maailmalla, ja siitä kaksi päivää Vancouverissa... Sitäpaitsi odotin postitoimistossa tunnin, että sain paketin matkaan... Mikäli joku jakaisi kadulla ilmaista olutta, täällä postitoimistossa olisi pidempi jono...
kestää... kestää ja kestää.. ei vain millään jaksaisi odottaa, sillä vanhat kengät eivät sovi uuteen lautaan, eikä tee mieli ottaa vanhaa lautaa mukaan vuorille (Kun on kerran ajanut Ferraria, ei halua enää ajaa koulubussilla).

Kaikesta huolimatta lähdimme vuorille hyvään säähän vedoten. Tämän jälkeen ihmeteltiin mitä sitä tekisi vuorilla... Ensin teimme tekniikkaharjoituksia ja sitten Mikko halusi opetella railaamista parkissa, joten sinne siis... Tässä tämän päivän saldoa...


Tälläinen löysäilypäivä ei ole koskaan hyvästä... Mitä tapahtuu kun päästään kylälle... No kaljallehan sitä tuli lähdettyä, kun on kerrankin mukavasti porukkaa kylällä. Tässä kuvaa yhdestä kylän terangista.
Sää helli laskijoita After skiissä

Huomenna sitten lainaamme kämppiksiltä suksia... joten malttakaa odottaa huomiseen. Voin kertoa ettei siitä tule yhtään mitään..

Mursukuva 1

Alkaa olla jo oikeaan suuntaan... vai mitä sanoo arvostettu tuomaristo?

Back in the business

Sairaudet on sairastettu ja sateet ovat vaihtuneet lumeen ja auringonpaisteeseen. Keli oli keväinen +9 ja aurinkoa täydellä terällä. Oli siis aika hyökätä vuorille ja teimme sen oikein porukalla rakentaen oman pienen parkin, jossa oli jokaiselle jotakin. Päivä kului kahdeksasta viiteen hyvällä porukalla hyppyreitä rakennellessa ja niitä testaillessa.
Rakensimme siis kolme erikokoista ja -näköistä hyppyriä. Tällä kertaa vauhti ei päässyt loppumaan kesken sillä taustalla oli kokonainen vuorenrinne, josta jokainen sai ottaa niin paljon vauhtia kuin itse halusi kelata. Kun sitten Mattin kanssa kokeilimme isointa veistosta muutaman kerran ja Mattikin kokeili tupla backflippiä... todettiin ettei vauhti nyt ihan riitäkkään ja loppupeleissä vauhtia kelattiin puolikas vuorenrinne... Ilmaa riitti ja hauskaa oli. Tässä hieman päivän saldoa...


Päivä sai hieman ikävän lopun, sillä kämppiksemme Alfie loukkasi polvensa hypätessä viimoisessa hypyssään neljän jälkeen, jolloin tuli hieman kiirus pois vuorilta, jottei pimeä pääsisi yllättämään. Seurasi evakuointiharjoitus, sillä vuorilla ei enää ollut patrolleita... emmekä oikeen tienneet minne olisi pitänyt soittaa... juuri näin.. Lumi oli sen verran pehmeää ettei evakuointi onnistunut taluttamalla. Seuraavaksi yritettiin liu'uttaa potilasta laudan päällä... **tuiksihan se tietysti meni. Alfie osoitti kuitenkin taisteluhenkeä laittamalla sukset jalkaan ja pikkuhiljaa laskettiin porukassa alas ja huolehdittiin ettei kukaan jäänyt pimeälle vuorelle. Jäimme jopa hieman fiilistelemään, koska oli sellainen kodakmomentti ja otimme valoisasta kylästä kuvan... Kuvassa kameran asetusten vuoksi kylä näyttää valoisammalta kuin todellisuudessa oli

Jälleen Vancouverissa

Tiistai päivänä pakkasimme Kristan kanssa laukut ja marssimme bussiasemalle suuntana Vancouver. Nyt olikin hyvä aika lähteä tutustumaan Canucksien kotikylään, sillä Whistleriin on luvattu loppuviikoksi vesisateita. Lisäksi lautailukenkäni menivät rikki ja lähetin ne burttonille, nyt sitten menee viikko, että saan uudet.
Hotellin otimme aivan pelipaikkojen läheltä Downtownista, josta oli lyhyt matka pääkadulle. Tiistai iltana kävimme hieman hämmästelemässä kylää ja syömässä Kreikkalaisessa ravintelissa... illan päätteeksi haimme a-marketista pullon punkkua ja vetäydyimme hotellihuoneeseen.
Keskiviikkona kävimme aamiaisen jälkeen Kiertoajelulla, joka kesti noin 1,5 tuntia. Kiertoajelu alkoi aivan hotellimme edestä ja kiersi kaikki kylän nähtävyydet. Tämän jälkeen pyörimme pääkatua edestakaisin puodeissa ja putiikeissa. Illalla sitten kävimme syömässä hienoimmassa ravintelissa missä ikinä olen käynyt, mutta kumma kyllä sapuska ei ollut kovinkaan pahan hintaista. Jälleen ruokailutilassa oli jättimäinen taulu tv, josta tuli, yllätys yllätys, lätkää... tällä kertaa telkkari ei huutanut häiritsevän kovaa... olihan kyseessä hieno ravinteli. Kaikkein övereintä oli, että myös WC tilassa oli telkkari, josta tuli taas lätkää ja telkkarin edessä oli nojatuolit... kukahan mahtaa mennä huussiin katsomaan lätkää... Amerikan överi corneri.
Kun sitten saimme raavittua hutut naamariin lähdimme paikalliseen Blues ravinteliin, jossa soitti joka ilta eri esiintyjä. Paikan nimi oli The Yale ja tänä iltana oli esiintymässä Arsen Shomakhov. Paikka oli melko tyhjä, mutta silti tunnelmaa riitti.
Torstaina aamiaisen jälkeen suuntasimme jälleen pääkadulle ja siitä eteenpäin näköalapilvenpiirtäjään... ylhäältä kaupungin laajuuden näkee paremmin ja sain muutaman hyvän kuvankin napattua... samalla lipulla saimme tulla uudelleen illalla, jolloin näimme öisen valoloiston.


Perjantaina sitten kullan kone lähti takaisin Suomeen... Teki kyllä pahaa sanoa, että nähdään kolmen kuukauden päästä, mutta se mikä ei tapa se vahvistaa... myös parisuhteessa.

Nyt olen taas Whistlerissä ja elämä on jälleen palannut normaaliin arkeen, joten blogia pyritään päivittämään tiheämpään tahtiin... Olen ollut aika pahasti kipeä, mutta kunhan pääsen taudista yli laitan jälleen tilanneraporttia tulemaan.