Fissilen valloitus

Kelien ja lumikinosten tasaannuttua lähdimme perjantaina suunnistamaan kohti viimeistä rykäisyä eli Fissile Peakia. Kävimme edellisenä iltana hakemassa makuupussit valmiiksi Escape Routelta, jossa ilmeni, että heillä on niitä vain kaksi, mikä oli reissun ainoa pettymys sillä Matt ja hänen veljensä Benny olivat lähdössä mukaan, mutta nyt suomipojat saivat tyytyä toistensa seuraan.
Reissua edeltävänä iltana pakkasimme reput, ja kävimme ajoissa nukkumaan. Aamulla aikainen herätys klo: 6.00 aamupala naamariin ja perusjuttujen tsekkaus kuten säätiedotus, lumitilanneraportti ja vyörytiedote. Mitään hälyyttävää ei ollut tiedossa joten ei muuta kun ukot hisseille ja Whistlerin kondoolilla ylös. Kävimme vielä Sepossa aamukahvilla, ennen kuin lähdimme matkaan.
Reitti hudille oli vanha tuttu Flute-Oboe-Cowboy-Fissile. Torstai meni Cowboylla, sillä siellä ei oltu paljoakaan laskettu ja sai valita linjat oman mielen mukaan. Tämän jälkeen haikkasimme noin puoli tuntia hudille. Heti ensimmäiseksi nälkäiset kulkijat tarvitsivat ruokaa ja lämmitimme purkkikeittoa... NAM! No ei se niin hyvää ollut, mutta lämmintä kuitenkin.

Tässä videopätkää Hudilta...





Mikko oli raahannut mukanaan oikein afterskioluset. Olusien jälkeen kävimme ajoissa nukkumaan. Vuokraamamme makuupussit olivat suoraan sanoen surkeat, mutta salaisena aseena toimi kiehuvalla vedellä täytetty retkipullo, jonka heitin makuupussin jalkopäähän lisäksi kaikki vaatteet päälle mitä mukana oli. Yö meni kohtuumukavasti. Retkipullon kylmettyä heräilin siinä tunnin välein, mutta kuitenkin sain nukuttua ihan mukavasti.
Tarkoitus oli ottaa aikainen startti ja haikata huipulle katsomaan auringonnousua. Kello soi 4.00 kuuntelimme tuulen ulvontaa, joka ei todellakaan ollut säätiedotuksessa mainittua 20 km/h vaan noin 70 km/h, joten tuolla tuulella ei huipulle ole mitään asiaa. Pakkastakin oli noin -14 c. Jouduimme siis odottamaan tuulen laantumista.
Noin kello 8.00 tuuli oli laantunut mukavasti, ilma noin -10 harmiksemme ilma oli pilvinen, joka tapauksessa voimme aloittaa Fissilen valloituksen virkistävän yön jälkeen.

Matkaan lähdettiin intoa täynnä kuin ilmapallot



Haiki huipulle kesti noin 2,5 tuntia, mutta oli todellakin sen väärti.
Tässä kuvaa matkan varrelta



Fissile Peakin eteläpäästä löysimme Overload Glasierin reunan. Eli noin 10 metriä korkea jääseinä. Sikäli vaikuttava näky, koska jää on noin 10 000 vuotta vanhaa




Eihän meille pelkkä Fissile Peak riittänyt vaan jatkoimme matkaa Fissilen viereiselle huipulle Whirlwind Peakille, josta pääsemme laskemaan koko pitkän matkan takaisin hudille.

Tässä pätkiä laskusta






Takisin hudille noin kello 13.30 ja päivällisen tekoon.. Makaronia juustokastikkeessa... NAM! No eihän sekään niin hyvää ollut mutta lämmintä kuitenkin. Hudilla keitettiin vielä teetä lämmikkeeksi ja hämmästeltiin ja turistiin vähän aikaa. Kesken keittosessioiden oven avasi yllättäen hauska ruotsalaissälli joka isossa vihreässä pipossaan muistutti lähinnä menninkäistä, kaveri tuli vaan katsastamaan mökin ja tiedusteli turvallisia reittejä, sillä hän oli yksin liikkeellä.

Sitten lähdimme paluumatkalle joka kulki reittiä Cowboy-Singing Pass-Village.
Kylällä olimme kello 19.00 Kävimme palauttamassa pussit ja suuntasimme kämpille ruoan laittoon ja voin kertoa että uni maittoi tämän reissun jälkeen.

Kokonaisuudessaan todella hieno reissu. Mikäli vain mahdollista niin kannattaa mennä Fissilelle kirkkaalla kelillä, sillä nyt emme paljoakaan nähneet huipulla. Hudia voin suositella, pitää tuulen loitolla ja on oikein mukava paikka yöpyä, mitä nyt muutama hiiri nähtiin.. pikkujuttuja. Fissileltä laskuja löytyy joka makuun niin 55 asteisesta HC seinästä aina todella nautinnollisiin ja pitkiin laskuihin. Joten voin suositella.. Mikäli yöpyy useamman yön, on enemmän kuin mielenkiintoista jatkaa matkaa Fissilen ja Whirlwindin itäpuolelle jonne levittäytyy suuri Overlord Glacier ja tämän jälkeen Overlord mountain.