Alaska road trip part 4

Kahden Anchoragessa vietetyn yön jälkeen oli aika suunnata kohti etelää. Alunperin tarkoituksena oli lieventää kaupungissa erämaassa tarttunutta mökkihöperyyttä mutta toisin kävi. Kaupunki selvästi elää kesäturismista ja nyt kaikkialla oli hiljaista ja osa paikoista kiinni. Keskustan putiikeista joka toinen oli joku matkamuistokoju ja pääosin niissä myytiin Kiinassa väännettyä turistikrääsää, onneksi sentään muutama kivakin paikka tästä globalisaation runtelemasta citystä löydettiin vaikka etsimisen takana se oli...

Aioimme mennä Dawson Cityyn, mutta tie sekä rajapiste olivat suljettu jenkkilän puolelta joten Woodyn (Kia-romumme) nokka kohti Whitehorsea. Dawson Cityyn olisi päässyt Whitehorsesta mutta matkaa olisi ollut 450 km sinne ja sama takaisin joten jätimme tällä kertaa väliin. Whitehorsessa hyvin nukutun yön jälkeen menimme paikalliseen Mt. Sima- nimiselle nyppylälle lieventämään reissupöhnää. Ihan hauska, yhdellä kaksipaikkaisella tuolihissillä toimiva, ehkä Myllymäki kertaa 3 kokoinen kukkula ja yksi musta tuplatimanttinen metsäpätkäkin löytyi, taisi tosin olla helpoin tuplatimantti ikinä... mutta voittaa autossa istumisen... Woody-nimi tuli muuten kyseisen kaverin mukaan joka antoi meille hinausapua reissumme alkuvaiheessa, brittien keksintö...

Neil ja Alex Mt. Simalla

Laskupäivän jälkeen pyyhälsimme vajaan tunnin ajomatkan päässä olleeseen mökkikylään yöksi. Pelkästään siellä majailu oli ystävillemme elämys sillä Lontoon herrat eivät olleet käyttäneet edes puutakkaa tai tehneet tulta ennen tätä. Kyseisen paikan rannalta löytyi myös ulkosauna joka pistettiin Aksun kanssa tulille ja houkuteltiin myös britit mukaan ihmettelemään tällaista kapistusta. Reilun 3kk saunattomuuden jälkeen oli levoton olo ja paineltiin sinne jo mittarin näyttäessä vasta 50 astetta, ensimmäisten löylyjen jälkeen Neil kysyi josko saisi jo lähteä, sillä brittilässä kuntosalin saunoissa on kuulemma 40-45 astetta eikä löylyäkään heitetä... Niinpä niin... Mielessä kävi avannonkin väsääminen mutta moottorisaha puuttui eikä kairauskaan kiinnostanut väsyneitä reissumiehiä joten tyydyimme lumikinoksessa pyörimiseen... eipä silti, hulluina ne britit meitä silti pitivät ja lämpötilan noustessa normi 80 asteeseen saivat suomipojat olla rauhassa löylyissä muiden suunnistaessa ulkoporeammeeseen, joka amerikan ihmemaassa tuntuu kyllä löytyvän joka paikasta...

Seuraavana päivänä saimme lainattua pilkkivehkeitä ja päätimme tarjota ystävillemme lisää elämyksiä viemällä heidät jäälle. Kanukeille olisi pitänyt taas sitäkin opettaa sillä tässä maassa sitä pilkitään uistelulipalla ja koukkuun laitetulla maissilla... ei helv.... eipä ollut yllätys ettei mitään saatu mutta mikäs siinä on aurinkoisella kelillä jäällä möllöttäessä...

Kairaus käynnissä
Huhuu, onko siellä kaloja?

Pilkkisessioiden jälkeen lähdimme ajamaan pikkutietä nro 37 kohti Smithersiä, seuraavaa laskupaikkaamme. Kanadassa torjutaan bensarosvoja pitämällä pumput auki vain henkilökunnan paikalla ollessa joten jännää tästäkin tuli. Bensavalon palettua 130 kilsaa löysimme kuitenkin aamukuuden aikaan aseman ja otimme parin tunnin torkut sen aukeamista odotellessamme. Tästä eteenpäin kohti Smithersin ylpeyttä Mt. Hudson Baytä, eli Myllymäki kertaa 5, 14 rinteellään. Laskupäivän jälkeen löysimme perushostellin keskustasta ja kävimme katsastamassa paikallisen afterskin, tässäkin 5500 asukkaan kylässä porukka oli mukavaa ja jutunaihetta tuli lumilautailusta peuranmetsästykseen, hauska ilta siis.

Aamupäivällä suuntasimme nokan kohti Whistleriä ja löysimmepä matkan varrelta Quesnelistä aidon brittiläisen Fish&Chips-paikan, jossa oli pakko pysähtyä. Hyvä paikka ja herkkua oli vaikka 2 viikon jälkeen rasva ja suola tulevatkin jo korvista ulos... Saavuttiin kuitenkin takaisin Whistleriin yöllä 7750 kilometrin ja noin 103 tunnin ajamisen jälkeen... Olipahan reissu jota muistella vielä pitkään...

Whistlerissä dumppaa tällä hetkellä lunta aivan järjettömästi, joten vyöryriskien ollessa korkealla ei haikkaamista esim. Fissile Peakille tarvitse tällä hetkellä suunnitella. Noh eipä se pöllömpää ole lähteä hisseilläkään ylös ja nauttia pehmeistä laskuista rinteiden läheisyydessä...
Toivottavasti ensi viikolla kelit ovat suotuisammat Fissilen valloitukseen...