Kaikkihan alkoi siitä kun lähdimme tapaninpäivänä Vancouveriin hakemaan tyttöystävääni Kristaa lystinpitoon. Hotellihuoneen olimme varanneet kolmeksi päiväksi, jotta ehtisimme porukalla hämmästellä suuren maailman ihmeitä. Kaikki ei nytkään mennyt suunnitelmien mukaan, sillä Krista jäi jumiin Chicagoon... jatkolento Vancouveriin oli Amerikan tyyliin kokonaan peruttu ja seuraava lento, jossa olisi tilaa lähtee muutaman päivän kuluttua... ongelmista huolimatta hän pääsi perille Seattlen kautta. Matkan piti kestää 20 tuntia... nyt se sitten kesti 30 tuntia...
Siinä sitten Mikon kanssa odoteltiin perjantai iltana Kristan yhteyden ottoa ja piti keksiä jotain viihdykettä illaksi....
No... loppu hyvin kaikki hyvin. Samoilla silmillä lähdimme sitten shoppailureissulle Vancouverin ostoshelvetteihin ja tarkoitus oli vielä lähteä katsomaan yöelämääkin... Mikko oli saanut muutaman yökerhon nimen... Homolta, joka leikkasi Mikon tukan...
No ... tuumasta toimeen... Eihän nyt yökerhoon voi haglöfsin lenkkareissa mennä, piti ostaa oikein kusiluistimet... Kuinkas sitten kävikään... Krista sammui, ymmärrettävästä syystä, hotellihuoneeseen ja kaksi sankaria ryntäsi yökerhon jonoon, Itse seisoin jonossa noin 1,5 tuntia ja totesin ettei siellä voi olla mitään jonottamisen arvoista. Mikko seisoi jonossa 2 tuntia mutta portsari ei uskonut mikkoa yli 20 vuotiaaksi, What ID? Sillälailla...
Seuraava päivä meni kauppoja kierrellessä ja illalla pistimme ykköset ylle ja viinilasilliselle hienoon ravinteliin... Hienous on katsojan silmässä, sillä kanukit ovat vielä hullumpia lätkään kuin härmäläiset... Pitihän tässäkin hienossa paikassa olla iso skriini, josta tuli Canucksien kotipeli ja täysillä... Sopii suomalaiselle kun ei tarvitse paljoa puhua ja voi katsoa lätkää.
Se Vancouverista ja äkkiä takaisin Whistleriin. Täällä lunta oli tullut metrikaupalla ja mäkeen teki mieli. Tilanne on varmasti Ski patrolin painajainen, loma-aika eli valtavasti turisteja ja metri tolkulla uutta lunta... Vaikka Kaikki on hyvin tarkkaa Amerikan malliin, silti joku onnistui menemään aidatun vyöryalueen sisälle seventh heavenilla ja niinhän siinä sitten kävi, että henki lähti... Samoin kävi vanhalla tutulla Whistler Bowlilla, jossa lumivyöry vei kaksi sankaria.
Vyörykurssia odotellessa...
Niin Hyvää uutta vuotta kaikille.. Täällä vuosi vaihtui railakkaissa tunnelmissa, livebändin tahdittamana ... Mikäli halusi mennä kuppilaan oli oltava ajoissa.. itsehän säntäsimme sinne jo puoli kahdeksan... Mukavaa oli ja sakkia riitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti