Dagenefter...

Eihän sitä Joulupäivänäkään malttanut jäädä kämpille makaamaan, vaan pitkän dumpin jälkeen aurinko näyttäytyi sinisellä taivaalla joten jälleen oli taas lähdettävä. Suunnistimme jälleen vanhaan tuttuun Whistler Powliin. Päivä oli mitä upein ja sovelias kuvaamiseen. No överiksihän se taas meni kun kamera kaivetaan repusta ja lopputuloksen näette clipistä. Mikon äitille terveisiä, olkapään kuntoutus kesällä ei ollut turha ja olkapäätuki on tarpeellinen ja toimiva - Olen tekstannut!

Päivä ei oikein muutenkaan mennyt ihan putkeen sillä äsken nähdystä selvittyäni joku tårspå ajoi päälleni hissijonossa... Tämän jälkeen totesin, että eiköhän tämä ole nähty tältä päivältä ja siirryin suosiolla joulun antimien kimppuun...

Kun porukka saatiin koottua kasaan, aloimme valmistella joulupäivällistä - Joka koostui muun muassa valtavasta kalkkunasta, paistista, kinkusta, nakkipekonista, rehuista ja tottakai Mikon kanssa hommattiin pöytään lämmin- ja kylmäsavulohta.
Voin kertoa, että tällainen englantilaisittain järjestetty joulupöytä on vähintäänkin yhtä raskas kuin Suomalainen... Paisti tulee kiertämään suolistossa varmaan kuukauden...

Jouluaaton puuhastelua

Jouluaattona saimme avata lahjapaketin heti herättyämme kun raotimme verhoa... Lunta on tullut kivasti ja tuulen suunta on myönteinen, eli tuuli tulee vuoren yli ja pöllyttää lumen mukavasti Whistler Powlille.
Seuraavissa videoissa on minun ja Mikon Jouluaatomme kulku ja samalla Joulutervehdyksemme kaikille lukijoille.... Pahoittelemme ettemme saaneet teknisistä syistä yhdistettyä vidoita, vaan ne ovat erillisinä pätkinä, mutta toivottavasti jaksatte katsoa videopätkät... Pyrimme jatkossa lataamaan videot kokonaisina. Tästä syystä video on vähän myöhässä...

Tällä kertaa haikkaus kesti 1 h 20 min....

Joka tapauksessa kaikille oikein leppoisaa Joulua





,

Joulutervehdys

Toivomme kaikille tuttaville ja puolituntemattomille niin työelämästä kuin vapaa-ajan melskeistä tutuksi tulleille mukavaa ja ennen kaikkea rauhallista Joulua. Kiva kun olette jaksaneet lueskella juttujamme jo NELJÄTTÄ viikkoa. Meille on (tähän saakka) tullut runsaasti uskomattoman positiivista palautetta, joten soraäänistä huolimatta olemme päättäneet jatkaa kiusaamistanne edelleenkin.

Meille joulunvietto alkaa amerikan malliin 25. päivä, mutta perinteikkäästi hiljennymme joulunviettoon jo aattona - saamme joululahjamme jo heti aattoaamuna sillä säätiedoitus on luvannut runsaasti lunta. Tässä tilanteessa on vaikeaa kuvitella parempaa lahjaa ja parempaa joulunviettotapaa kuin laudalla puuterin leikkaamista hyvällä porukalla. Tietenkään Joulu ei tunnu samalta kuin koti-Suomessa Äiskän tai Iskän Karjalanpaistien ääressä... Olemme toistaiseksi hengissä ja hengessä mukana!

RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE

Välipäivä

Tänään pidettiin välipäivä laskuista ja käytiin salilla pyörähtämässä ja otettiin samalla myös 3 kk kortit. Salitreenien uudelleen aloittaminen tuntuu aina yhtä tuskaiselta, Aksu hyppi kirjaimellisesti seinille kun ei laskemaankaan päässyt. Punttipuoli on ihan kohtalainen, vapailla painoilla pääosin toimiva. Kiipeilypuoleen on satsattu huomattavasti enemmän kuten kuvasta näkyy. Treenit toimivat loistavana vastapainona laskemiselle.
Marakatti

Kerroimme aiemmin kuinka otimme paikalliset puhelinliittymät, meille jäi käsitys silloin, että maksaisimme avausmaksun 56 cadia ja jatkossa kuukausittain 30 cadia sisältäen puhelut. Tottakai turisteja kustiin taas silmään isolla rakolla - Tänään saimme laskut ja selvisi, että siihen on lisätty erinäisiä lisiä, joita kaikki kuulemma maksavat, näitä ovat mm. sim-kortin maksu, liittymän aktivointimaksu ja kuukausimaksun kuukausimaksu. Ensimmäisen laskun loppusummaksi tuli 138 taalaa - johon voi sanoa että melko kalliit minuutit, sillä molemmilla oli niitä alle kolme! Marssimme liikkeeseen - Kiitos irtisanotaan - Kuukauden irtisanomisaika ja tehkää se puhelimitse asiakaspalvelun kautta. Sillä lailla - muistuipa mieleen omat aikani liittymäkauppiaana...

UUTTA BLOGILLA!!!

Nyt kuka tahansa voi kommentoida tekstejä, eli ei tarvitse olla kirjautunut bloggeriin käyttäjänä. Toivomme, että saamme palautetta ja kommentteja, vaikka sitten Messilän lumitilanteesta jossei muuta... =)

Normipäivä

Aamulla heräsin jälleen kuuden maissa ja menin välittömästi puuronkeittoon, sillä uuttalunta oli jälleen tullut... tällä kertaa ei kuitenkaan niin paljoa, mutta kyllä se kummasti vetää vuorille pienikin lumisade.Lunta oli tullut Whistlerillä 5 cm ja Blackcombilla 10 cm.

Muukin porukka heräili melko aikaisin ja pienen palaverin jälkeen sovimme, että menemme Whistlerille korkkaamaan muutaman hotspotin jonka jälkeen.. olen yksin, sillä porukka on suurimmaksi osaksi Engelsmanneja ja telkkarista tuli joku Englannin peli... Eivät paljoa miettinyt jäävätkö laskemaan vai mennä kämpille pitämään kisastudiota.
Aamu päivä meni mukavasti perusmestoilla ja kun muu porukka oli lähtenyt kämpille, löysin iltapäivän laskuseuraksi yhden prittien kaverin jota ei jalkapallo kiinnosta... En muista edes kaverin nimeä, mutta juttua tuli ihan mukavasti ja kaveri laski tosi hyvin.

Whistlerin puoli oli tosi kiireinen, koska porukalla on alkanut Joululomat ja Blackcombin kondooli ei pyöri vieläkään... tapaturman johdosta... Blackombille pääsee toisella hissillä alhaalta ja uudella Peak to Peak -kondoolilla, joka kulkee vuorten välilillä. Kondooli on ollut melkoinen sijoitus, sillä koko hoito maksoi yhteensä 52 miljoonaa dollaria... Aivan käsittämätön määrä pätäkkää hissistä... joka on normaalina talvena aivan turha, itse ainakin mielummin lasken toisen vuoren alas ja hyppään hissiin vuoren juurella, mutta nyt kun lumitilanne on mikä on, eli vuorelta ei voi laskea kylälle saakka, uusi hissi on tosi hyödyllinen, koska vuorta voi helposti vaihtaa eikä matkaan mene kuin 11 minuuttia. Korkeimmillaan hissi kulkee noin 480 metrissä... Turvallista matkaa... vasta yksi kondooli tippui... No Se on uusi, hieno, ja toivottavasti ehjä. Tuli otettua muutama kuvakin kondoolista.


Näin ollen vaihdoimme toiselle vuorelle siinä toivossa ettei se olisi niin kiireinen. Evästä naamaan Laskimme ensin muutaman peruspätkän, jonka jälkeen suuntasimme jäätikölle. Sää helli hiihtäjiä upealla ilmalla ja oli ilo olla ulkona.

Dumppipäivä

Aamulla herättyämme ja nopeasti säätiedoitukset katsottuamme, huomasimme, että lunta oli tullut 15 sentin verran - Kiireellä korkkaamaan!!! Olimme ensimmäisten joukossa hissillä ja korkkasimme muutaman rinnepätkän aluksi, ennen kuin ne olisivat täysin kaluttuja. Tämän jälkeen lähdimme kiertämään Whistleriä huoltoreittiä pitkin... Vanhasta opittuamme, että lyhin reitti pelipaikoille ei aina ole se nopein. Haikkasimme Whistler Bowlille ja kipuaminen kesti noin 2 tuntia. Bowlia ei oltu keretty pahemmin korkata ja pääsimme todellisen puuterin makuun. Parhaillaan lunta oli vyötäröön saakka... Tämä on juuri se syy miksi tänne asti on tultu!

Bowlin jälkeen oli vuorossa jyrkkä puuteriseinä, josta löytyi vielä uskomattomia linjoja, jälleen voidaan todeta tämän päivän voittavan edelliset, jos niitä haluaa jotenkin vertailla. Itse laskin koko päivän käytännössä sokkona sillä uusien lasien kanssa oli pieniä ongelmia, mutta näin pehmeät pätkät menee helposti old school- tyylillä ilman gogglejakin. Laskun jälkeen kokosimme porukan Sepon Baariin ja vetäisimme eväät turpaan. Kello oli tässä vaiheessa kaksi ja Matt ja Aksu menivät vielä uudelle kierrokselle vaikka kello oli jo paljon ja kiire tuli. Pojat vetäisivät samalla uudeksi haikkausennätykseksi samalle reitille 1.07 h.... Ehtivät vielä gondoliinkin joka suljetaan 15.30.

Olo on molemmilla aika kaikkensa antanut, mutta se oli sen arvoista.Ylemmässä kuvassa Whistler Bowl ja alemmassa Mikko pöllyttämässä sitä

Pensseli Extra!!!

Kateltiin päivän laskukuvia ja pisti silmään sellainen pensselikuva, että nyt ei pystytty millään odottamaan ensi viikkoon, vaan tässä tulee ns. pieni naukkis!!!
Mitkä pensselit, jäässä ja räässä - jää Pena Matikainenkin kakkoseksi!

Hieno haikkaus

Aamulla kun heräsin kuuden jälkeen ja katsoin live lämpötilat Whistlerin nettisivuilta. Huipulla -26 ja kylällä -17. Tämä lupaa hyvää... sää ei houkuttele paljoa porukkaa vuorille.
Puurot naamaan ja kamat niskaan, päädyin muun porukan mukana Whistlerille ja pääsimme ottamaan muutaman hyvän rinnepätkän ennen kuin lisää porukkaa ehtii rinteisiin. Porukkaa alkoi lipua hiljakseltaa vuorelle ja ehdotin porukalle pikku haikkausta Glacier powlille. Reitti tutkittiin huolella kartasta ja lähdimme etenemään.

Loppupeleissä itse pelipaikoille haikkaus oli parempi kuin itse lasku. Lumi oli kovaa ja pooli oli yläpäästä jäinen, mutta tunnelmaan kuitenkin pääsi.
Haikkaus oli mahtava: pakkanen kiristi kasvoja, rämpimistä syvässä lumessa ja upeita maisemia. Kaikkea mitä onnistuneeseen päivään tarvitaan.

Jatkoin päivää Mattin kanssa hoidettuja rinteitä laskien. Lisäksi kävimme ottamassa oluet onnistuneelle päivälle.

Tässä kuvaa Black Tusk vuoren huipusta kuvattuna Whistlerin huipulta.

Seppo´s Corner Bar

Laskupäivän jälkeen palkitsimme itsemme mukillisella amerikan överikaakaota legendaarisessa Seppo´s Corner Barissa. Mikäli itse Seppo olisi vielä hengissä, hän todennäköisesti nauraisi kaakaonjuojat pihalle. Seppo oli kuulemma suomalainen metsuri joka on katkonut puut suurimmasta osasta rinnetrackkejä. Heppu oli kuulemma suomalaistyyliin melko raju elämäntavoiltaan ja keitto oli maistunut niin kiitettävästi että Sepon kuolinsyynä mainittu keuhkokuume herätti kuulemma lähinnä hilpeyttä vaikka saattoivathan hengittimetkin olla soossina muiden sisuskalujen lisäksi.

Joka tapauksessa on hienoa juoda toisella puolella maapalloa kaakaonsa Sepon baarissa, kaakao on seudun paras ja lisäksi myös alueen halvin (3 kanadan taalaa)

Pakkaspäivät

Viime päivinä lämpötila on keikkunut vajaan kolmenkymmenen pakkasasteen tuntumassa. Ja pitäähän nyt suomalaisten näyttää esimerkkiä, että onhan sitä pakkasta ennenkin nähty. Parina ensimmäisenä pakkaspäivänä saimme olla rauhassa rinteessä, kämppiksemme pitivät meitä täysin hulluina. Olosuhteet olivat muutenkin aika hooceet sillä huipulla tunnetusti tuulee ja tällä kertaa se oli kalunnut irtolumetkin mennessään, vähät jäljelle jääneet lumikasat olivat kovia ja pakkautuneita.

Eilen satanut uusi lumi veti perässään myös muutaman päivän kämpillä kärvistelleet ystävämme joille kyseiset pakkaslukemat olivat ennen kokemattomia. Whistlerin hoidetut rinteet olivat jäisiä, johtuen osittain Blackcombin hissionnettomuudesta koska porukka on kasaantunut muutamaan hassuun auki olevaan rinteeseen Whistlerin puolella. Suomalaisetkin joutuvat joskus taipumaan ja ensimmäisen laskun jälkeen kävimme ostamassa neopreenimaskit kasvoille, jonka jälkeen koeponnistimme ne ja näppärinä poikina löysimme vielä koskematonta lunta, jota oli pakko lähteä korkkaamaan. Pelipaikoille oli noin kolmen vartin kipuaminen, jonka jälkeen saimme tähän mennessä parhaat kicksit Whistlerillä. Lumi oli kerennyt pakkautua hieman, mutta oli todella hyvä laskettava.

Kuvissa kyseinen pätkä ennen ja jälkeen, kahdet jäljet... kenenhän lienevät..... ;)

Uutta blogilla

Meille on tullut useita pyyntöjä että laittaisimme enemmän kuvia blogille, kuitenkaan tarkoitus ei ole täyttää blogia kuvilla. Ongelman ratkaisee blogin oikeassa yläreunassa pyörivä diaesitys reissun kuvista. Kuvia voi suurentaa ja selata napsauttamalla diaesitystä... Kuvia lisäämme kun saamme aikaiseksi sellaisia materiaalia, jota voi julkaista.

Yleisön pyynnöstä... Pensselit vol. 3

Päivän juttutuokioni kahvilassa:
Aksu: Excuse me, can you tell me where is the washroom?
tarjoilija: ... mushroom???
aksu: ... yes please, if you got any...

Näin hyvin aksenttini puree ja ulkonäkö hämää... Brittikavereilla meinasi lirahtaa housuun kun heitä niin nauratti kun kerroin juttutuokiostani heille.

Takaisin asiaan... Tässä on nyt sitten pensselit!!

Gondolirysähdys

Täälläkin voi sattua, tänään sitten Blackcomille vievä gondoli rysähti bussiterminaalin katon läpi. Alustavien tietojen mukaan kyydissä olisi ollut 6 mutta kukaan ei onneksi ole kuollut, tarkempaa tietoa tapahtuneesta ei vielä ole. Hommassa oli siinä mielessä tuuria, että boksi ei tippunut pahemmassa paikassa. Itse käytimme molemmat kyseistä linjaa viimeeksi edellisenä päivänä ja tapahtuman aikana Aksu oli toisella vuorella, itse parannellessani kämpillä flunssanpoikastani. Olimme sen verran iloisia ettemme itse olleet kyydissä, että juhlistimme asiaa yhdellä kantapaikassamme. Onneksi toinen linja vuorelle on kunnossa, joten tulevien päivien laskut ovat turvattuja. Toisessa kuvassa näkyy katkaistu tolppa ja damagea ottanut katto ja toisessa laskeutunut gondoli.

On kiva leikkiä kun on pelit ja vehkeet kunnossa

Mikä siinä on kun menee kylälle ja pääsee tutkimaan lautailun uusia ja ihmeellisiä tuotteita niin olo on kuin pikku lapsella karkkikaupassa... Mie haluun ton, ton ja ton.. eiku kuiteki ton..

No näinhän siinä sitten käy... visa vinkumaan ja uusia varusteita repullinen. Elikä uusi lauta Burton custom X ja tätä ei kyllä kukaan kavereista usko, mutta lauta on normaalilevyinen. Kengät Burton Driver X eli melko jämäkkä Freeride kenkä, tätäkään kukaan ei usko, mutta normaali kengän koko minulla on 12 amerikan koossa... nyt sitten kengät on 10,5 . siteet myös Burton CO2 EST.

Elikä paketti on melko jämäkkä freeride ferrari.

Samalla tuli hommattua kypärä hanskat housut ja takki... Huh.. huh.. No tätä varten on töitä paiskittu

Tässä koko paketti kuvana:

Puutereita korkkaamassa

Aamulla herättyämme hieraisimme silmiämme - lunta tulee taivaan täydeltä! Porukkaa ei paljoa tarvinnut houkutella rinteeseen. Jäätikölle vievä hissi oli avattu ensimmäistä kertaa, joten pääsimme korkkaamaan parhaat palat puuterikentistä - aikaisessa kun olimme. Jäätiköllä oli pari ankkurihissiä, jotka myös avattiin ja lähdin opastamaan erästä brittiystäväämme tämän käytössä sillä seurauksella että huipulle päästyämme vedimme lipat tyylillä kohti kalliota. Kypärä ja lauta saivat oitis lisää katu-uskottavuutta uusilla arvillaan.

Emme olleet läheskään ainoita, vaan kyseisessä kohdassa nämä amerikan ihmelapset rypivät jatkuvasti.... syy tietysti vieritettiin lautailijoiden niskaan ja hissi suljettiin lautailijoilta. Muut porukasta irtautuivat takaisin alemmille rinteille, mutta emme voineet jättää ylhäällä olevaa puuterikenttää korkkaamatta joten lähdimme haikkaamaan kohti huippua. Mainittakoon, että kyseissä hissinousussa myös suksilla laskijat jatkoivat rypemistä.

Jatkoimme kiipeämistä vielä hissitasanteen jälkeen, noin 50 minuutin kuluttua saavutimme huipun ja meidät palkittiin koskemattomalla puuterilumella jota riitti polviin saakka. Pienen hengähdystauon jälkeen laitoin örinämetallin soimaan kypärän sisälle ja raivolla puuterin kimppuun! Tunne on sanoinkuvaamaton kun lauta nousee lumen päälle ja voi päästää kaiken irti mitä reisistä lähtee. Teimme vielä pari laskua jonka jälkeen takki oli niin sanotusti täysin tyhjä ja lähdimme suunnistamaan kohti hyvin ansaittua kaakaomukillista.

Gondolille saavuttuamme paikalliset Mountain Hostit jakoivat vielä ilmaista kaakaota matkajuomaksi, tätä jos mitä voi sanoa hyväksi palveluksi. Illalla pääsimme juhlistamaan kämppistemme Gavinin ja Tonyn synttäreitä, suomalaiseen tapaan tyrkkäsimme heille Finlandiapullot mieheen ja illalla lähdimme porukalla suunnistamaan kohti yökerhoa nimeltä Moe Joe. Päivä oli kuitenkin ollut sen verran rasittava, että parin paukun jälkeen oli jo pakko lähteä takaisin kämpille, vaikka baarissa olikin mukavaa.

Pensselikatsaus 2

Kyllä ne sieltä alkavat erottua. Jopa kuvan pikkutyttökin pitää meitä pelleinä... :D

Eka viikko mestoilla

Eka viikko on mennyt mukavasti ja nopeasti porukkaan tutustuessa mikä ei ole ollut kovin vaikeaa sillä yhteistä häppeninkiä on jatkuvasti.
Kämpässämme asuu siis meidän lisäksemme 10 tyyppiä, pari tanskalaista, yksi aussi ja loput brittejä. Lisäksi porukkaamme kuuluu muiden kämppien edustajat jotka koostuvat pääosin tanskalaisista ja briteistä. Jengi on rentoa eikä yhteiselossa ole ollut pienimpiäkään ongelmia edes nyt kun viemärit ovat tukossa ja keittiö näyttää järkyttävältä jopa meidän mielestämme. Myös kylällä vallitsee rento ilmapiiri, tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan mikä on meille suomipojille suorastaan järkyttävää.

Eka viikolla ollaan käyty neljä kertaa mäessä ja totuteltu pitkän tauon jälkeen laskemiseen, joka tuntuu jopa noilla jäisilläkin rinteillä todella hyvältä... Pääasia, että pääsee laskemaan! Lumitilanne on tosiaan ollut huono, mutta nyt tilanne alkaa parantua ja lunta tulee parasta aikaa taivaan täydeltä, jopa tänne kylään saakka.

Ensi puraisu Whistleriin

Kahden maassaolopäivän jälkeen oli aika tarttua itse asiaan ja hyökätä Whistlerin vuorelle. Kausi on valitettavasti noin kaksi viikkoa myöhässä, joten oli tyytyminen kahteen tykkilumitettuun turistirinteeseen.
Joka tapauksessa laskeminen tuntui pitkästä aikaa hyvälle, joten rinteessä viihtyi iltapäivään saakka. Mikko teki peliliikkeen ja kävi päivittämässä välineitään kylällä, kengät tarvitsevat vielä muotoilua, painavat jalkaa jonnin verran.

Tuli muutama turistikuvakin napattua

Whistlerissä

Joulukuun ensimmäisenä saavuimme kuvan kauniiseen Whistlerin kylään.
Paikallinen yhteyshenkilömme oli meitä bussipysäkillä vastassa.. Kanadalaiseen tyyliin isolla lavahelvetillä. Kamat lavalle ja kohti kämppää..

Kasie esitteli kämpän meille ja ohjeisti laitteiden yms. turhien sääntöjen kanssa.
Kämppä on siisti ja pääsimme valitsemaan huoneemme... valitettavasti parisänky oli varattu, joten oli tyydyttävä kahteen erilliseen..

Illalla tapasimme muut Seasonitin majoissa asuvat ja menimme kyläkierrokselle jolloin toinen yhteyshenkilömme Nelson esitteli puoteja ja kuppiloita meille. Jatkoimme tutustumista kuppilassa. Porukka tuntuu alustavasti ihan mukavalta, vaikka suurin osa onkin Brittejä.

Muutaman olutkannun jälkeen totesimme, että reissun budjetti kusee jo nyt, joten vetäydyimme tuutumaan.

Seuraavana päivänä emme vielä ehtineet rinteeseen, vaikka kiireisimmät kämppikset suhahtivat sinne jo heti kahdeksalta.
Avoinna olevat kaksi jäistä rinnepätkää ei juuri houkutellut, joten hoidimme tähellisemmät asiat alta pois.

Ensimmäiseksi kävimme lunastamassa kausikortit. Tämän jälkeen kävimme avaamassa tilit ja hommattiin paikalliset puhelinliittymät, jotta voisimme keskenään jutustella halvemmalla.
Pakolliset ruokaostokset teimme kylän ulkopuolella sijaitsevassa Nesters Marketissa. Kylälläkin on kauppa, mutta hintataso on huomattavasti kalliimpi. Armeijan käyneinä sankareina kiersimme sinne parin tunnin ketunlenkin kautta paikallista ryteikköä pitkin.


Täällä olutta ei saa marketista, joten oli tehtävä keikka alan liikkeeseen. Oluen hinta hieman järkytti, 4-5 euroa kuppilassa... eli melko sama mikä meillä, mutta A-marketissa 1,65 eur per tölkki... melko kallista... Loppupeleissä se voi olla hyväkin asia... Mikonkin voi nähdä rinteessä..

Pensselit part 1

Aksu meni vielä lyömään vetoa, että kasvattaisi kunnon kalapuikot huuleen seuraavien 4 kk aikana ja lupasin raportoida noin viikon välein tilanteesta. Panoksena tässä on vapun iloliemien tarjoaminen - Jarno on tämän(kin) idean isänä. Aksu kiittää, Mikko nauraa.

Lähtöhässäkkä

Perjantaina tuli pidettyä omat läksiäiset KOOMAn pikkujoulujen yhteydessä. Meininki oli juuri sen mukaista mitä oli odotettavissakin tältä porukalta, hyvät bileet siis. Kiitos kaikille mukana olleille ja erityiskiitos yöpaikan tarjonneelle Maxille hyvästä huolenpidosta. Lauantaina sitten junaan hakemaan rytkyjä Hellsingistä ja siitä eteenpäin Jarnon ja Elinan luokse punkkaamaan, kiitos hyvästä palvelusta myös omasta puolestani.

Lauantaiaamuna sitten kentälle ja nokka kohti Frankfurtia jossa maan tapoja kunnioittaen vedettiin naamariin kunnon bisset ja bratwurstit. Lennolla Vancouveriin saimme kunnian tutustua myös K2:n rentoihin edustajiin Ismoon ja Jukiin, joista toivottavasti kuulemme myös hamassa tulevaisuudessa jossain muodossa. Lento meni enemmän kuin mukavasti, Lufthansalla oli luonnollisesti ilmaiset viinat. Oli huima tunne nauttia tuplaskottilaista Grönlannin yläpuolella samalla kun ihailtiin sen valtavia lumikenttiä korkeine vuorineen, pari tuollaista kun saisi jotenkin lätkäistyä Suomeenkin.



Vancouverissa yövyimme yhden yön tutustuen Amerikan överimeininkiin kuten jättiläismäisiin sänkyihin, ruoka-annoksiin ja joulukoristeisiin. Ruoan ja suihkun jälkeen tapahtui totaalinen sammuminen sänkyyn johon mahtuisi vaikka kaksi pariskuntaa tarvittaessa. Molemmat sankarit heräsivät aamuviideltä paikallista aikaa virkeinä - Jet lag voitettu! Lähdimme tutustumaan kaupunkiin pienen jaloittelun muodossa, minkä jälkeen bussiasemalle ja kohti Whistleriä. Pätkä meni mukavasti kanssamatkustajien kanssa rupatellessa ja heidän naksujaan rouskuttaessa, tässä maassa ei vielä ole hapannaamoja nähty.

Läksiäis pippalot

Perjantaina lähdin töiden jälkeen etenemään kohti Helsinkiä määränpäänä Ellun ja Jarnon koti, jossa pidettiin pileet ennen lähtöä.
Homma oli hienosti organisoitu... Heilahdin vain paikalle ja hyppäsin valmiiseen pöytään. Iso kiitos Järjestävälle taholle.
Kiitos kaikille mukana olleille: Mikko, Jarno, Ellu, Tuomo ja tietysti oma kulta Krista

No Lauantaina heräsin siihen, kun joku pahalainen oli syönyt hiekkaa minun suullani. Tästä kuitenkin selvittiin ja juhlat voivat jatkua. Mikko ilmaantui myös paikalle illalla. Lauantaina juteltiin myöhään yöhön... ajatuksena oli, että saan sitten koneessa nukuttua paremmin.

Tänään jäljellä 2

Elikä kaksi päivää h-hetkeen ja on ehkä syytä hieman selvittää minne tässä olaan menossa.

Määränpäänä on Kanadan länsirannikolla, kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Vancouverista sijaitseva Whistlerin kylä. Whistler on yksi suurimpia laskettelukeskuksia Pohjois-Amerikassa.
Hiihtoalueeseen kuuluu vuorta Whistler ja Blackcomb. Vuotuinen lumisade määrä on noin 10 metriä kumulatiivisesti laskettuna... Eli mikäli taivas on maan päällä, luulen sen sijaitsevan Whistlerissä...
Lisää tietoa osoitteesta whistlerblackcomb.com

No mikä sitten on reissun tarkoitus?
Reissun perimmäinen tarkoitus on laskea mahdollisimman paljon ja nauttia elämästä

Parhaiten minut tavoittaa sähköpostilla ositteesta: markus.korpela(ät)corrie.fi
Lisäksi messengerillä markus_58(ät)hotmail.com
Skypeäkin käytän.. osoitette en nyt muista mutta kun ettii markus korpela ja lappeenrannasta niin ei voi erehtyä henkilöstä.

Nyt sitten odotellaan sitä H-hetkeä

Jibbailua oleksilla

Viikko h-hetkeen, ja olen intoa täynnä kuin ilmapallo ja kaikki lumeen tai lumilautailuun viittaava innostaa aina vain enemmän.
Tänään kävelimme kaupungilla Kristan kanssa ja oleksilla oli Alley 53:n järjestämä reili-sessio. Joutuihan sitä nyt muutama kuvakin räppäämään

Ensi puraisu bloggaamiseen

Noniin.. nyt on reissublogi virallisesti avatt. Blogia päivitetään aina kun jompikupi on saanut jotain puheenaihetta, kuvia tai jotain muuta aiheellista blogiin pistettäväksi.